Torstain vapaapäivän kunniaksi me vieteltiin keskiviikkoiltaa meillä kavereiden kanssa. Kesken iltaa meiät yllätti makeannälkä ja ajateltiinkin alkaa väsäilemään suklaamuffinsseja! Suklaata meiltä ei ennestään löytynyt eikä muffinssivuokiakaan, joten lähdettiin hakemaan niitä kaupasta. Sen jälkeen alettiinkin väsäilemään näitä netistä löytyvän ohjeen mukaan, mutta heti alussa me vähän mokattiin, kun sulatettiin suklaata voin kanssa vähän liian suurella lämmöllä, josta johtuen suklaa siis kökkööntyi ja lopulta kattilassa oli iso kökkö suklaata ja rasva ihan erikseen... :-D Ei kuitenkaan luovutettu, koska meiän teki niin paljon mieli makeaa eikä oltais jaksettu lähteä enää uudelleen kauppaan, joten jatkettiin vaan ohjetta eteenpäin!
Seuraava stoppi tapahtuikin sitten mun kohdalla: ensinnäkin, meillä ei ollut tavallisia vehnäjauhoja, joten päätettiin käyttää kaapista löytyviä sämpyläjauhoja. Ei niissä sämpyläjauhoissa välttämättä mitään, mutta kun mä menin tyhmänä lisäämään niitä kahden desin sijasta kolme desiä, kun olin siinä uskossa, että se puolentoistadesin mitta olis ollut vaan yhden desin... No, tässäkään vaiheessa ei vielä luovutettu, vaan jatkettiin ohjetta eteenpäin.
Enempää kämmejä ei enää sattunutkaan, ja saatiin kuin saatiinkin taikina hienosti muffinssivuokiin ja siitä uuniin! Suklaata jäi vähän ylimäärästä, joten paloteltiin ne muffinssien päälle. Ja vaikka tämä muffinssien tarina vähän pelottavalta kuulostaakin, noi oli siitä huolimatta yllättävän hyviä! Me kaikki vedettiin niitä useampi kappale. Saattaa olla, että noi suklaan palat pelasti sen maun – ainakin osittain...
Paljon onnea kaikille ylioppilaille ja valmistuville, ja ihanaa kesälomaa kaikille! ♥ Ensi vuonna on vihdoinkin mun vuoro...
Seuraava stoppi tapahtuikin sitten mun kohdalla: ensinnäkin, meillä ei ollut tavallisia vehnäjauhoja, joten päätettiin käyttää kaapista löytyviä sämpyläjauhoja. Ei niissä sämpyläjauhoissa välttämättä mitään, mutta kun mä menin tyhmänä lisäämään niitä kahden desin sijasta kolme desiä, kun olin siinä uskossa, että se puolentoistadesin mitta olis ollut vaan yhden desin... No, tässäkään vaiheessa ei vielä luovutettu, vaan jatkettiin ohjetta eteenpäin.
Enempää kämmejä ei enää sattunutkaan, ja saatiin kuin saatiinkin taikina hienosti muffinssivuokiin ja siitä uuniin! Suklaata jäi vähän ylimäärästä, joten paloteltiin ne muffinssien päälle. Ja vaikka tämä muffinssien tarina vähän pelottavalta kuulostaakin, noi oli siitä huolimatta yllättävän hyviä! Me kaikki vedettiin niitä useampi kappale. Saattaa olla, että noi suklaan palat pelasti sen maun – ainakin osittain...
Paljon onnea kaikille ylioppilaille ja valmistuville, ja ihanaa kesälomaa kaikille! ♥ Ensi vuonna on vihdoinkin mun vuoro...
Ois kiva kuulla, mimmosia kämmejä teille on sattunut leipoessa? :-D Jos siis on...