Mitä mulle kuuluu? Näin lyhyesti sanottuna hyvää, tai oikeastaan tosi hyvää. Pieni kaamosmasennus on iskeny myös muhun, mutta ei onneks niin pahana kun oisin voinut kuvitella, tai mitä se viimevuosina on ollut. Täytyy toivoa, että nä ilmat jatkuu mahdollisimman pitkään – nimittäin, vaikka onkin jo marraskuu niin lunta ei oo vielä tullut kertaakaan! Toivottavasti sitä ei hetkeen tulekaan. Tosin lumen ansiosta tulis vähän lisää valoa näihin pimeisiin päiviin – saanko kysyä, missä vaiheessa mun pitäis ehtiä ottaa kuvia, kun pääsen 4-5 aikaan koulusta ja hyvä kun nään enää sillonkaan eteeni ilman katuvaloja? Siinä onkin syy esimerkiks tän postauksen kuvituksiin ja siihen, etten oo pariin päivään postaillut.
Niinkun monilla muillakin, ton pimeyden takia on tosi paljon haastavampaa nousta sängystä kukonlaulun aikaan. Mulla on aamusin niin laiska, heikko ja yksinkertaisesti vaan tosi väsynyt olo, etten meinaa saada itteeni mitenkään sängystä ylös. Onneks kuitenkin aamukahvin ja aamupalan jälkeen on vähän virkeempi olo, kunnes se sitten koulussa viimisillä tunneilla tulee kahta kamalampana takaisin :-D Meillä oli viime viikon koulussa tasotusviikko, eli viime viikon oli ihan oma lukujärjestys. Huomaa, että tä toinen vuosi on super paljon rankempi kun eka – meillä on nimittäin ollut nyt koko tän syyskauden jaksoja, jolloin viikossa on pahimmillaan 42 viikkotuntia.. Ymmärrätte siis varmaan, ettei aina yhdeksän tuntisen koulupäivän (ja varsinkaan jumpan) jälkeen vaan riitä energiat blogin päivittämiseen... Anyways takaisin siihen tasotusviikkoon: tä viikko on tuntunu aika lailla luksukselta, nimittäin meillä on yhteensä "vaan" 33 viikkotuntia! Yhden 11.25 aamunkin ansiosta sai nukkua muutaman tunnin normaalia pidempään, vaikka mä mielummin menisin aikasin kouluun ja pääsisin aikaisemmin, kuin näin toisin päin. Tällä hetkellä mulla onkin univelkaa varmaan enemmän kun koko viime vuotena yhteensä, saa nähä koska saan seuraavaks nukkua niin kauan kun nukuttaa...
En ookkaan kertonut teille asiasta aikaisemmin mitään, mutta pari yötä takaperin tupsahti tähän maailmaan ihana tyttövauva ja me saatiin Eetun kanssa yksi ihana serkku lisää. Kaikki meni hyvin ja tyttö on terve – luojan kiitos! Pikkusta ei olla vielä keretty nähdä ollenkaan ja vaikka mä en malttais millään enää odottaa, niin pakko antaa pikkusen ja hänen vanhempiensa olla ihan rauhassa ja kahdestaan!
Elämä on edelleen ihanaa. Oonkohan mä mitään muuta toitottanutkaan aikaisemmissa "kuulumis"postauksissa? En varmaan, kaikki vaan on niin hyvin suuuuperpieniä juttuja lukuunottamatta. Mulla on aikaisemmin ollut tapana masentua mitä pienimmistäkin jutuista, mutta onneks se on mennyt jo ohi. Se on tainnu muuttua ihan toisin päin, nimittäin mua ilostuttaa ihan hirveesti se, kun saan poltella mun "uusissa" kynttilänjaloissa ihanalta tuoksuvia tuoksukynttilöitä. Se, että jauhelihaa oli vielä jääkaapissa just yhden annoksen verran ja sain väsättyä itselleni maailman parhaimman tacosalaatin iltapalaksi. Se, että Sofi kömpii mun syliin peloissaan, kun vessapaperirulla melkeen tappo hänet, vaikka just sekuntti sitten se ite leikki sen kanssa. Se, että en enää palele öisin. Se, että mua kehutaan ratsastustunnilla. Se, että mulla on kirppisrahat 20euroa vailla kokonaan tallella edelleen. Se, että postissa mua odottaa pari ihanaa vaatetta, ja vielä pari on vasta matkalla sinne. Se, että Sofi sai pari ihan älytöntä hepulia agilitytreeneissä. Yritä siinä sit olla totisena ja kieltää se vuoden ikäiseltä ihanalta oliolta...
Ollaan tänään nukuttu poikaystävän kanssa pitkään (tai siis mä nukuin, toinen heräs jo pari tuntia mua ennen, mut ainakin tuli nukuttua!), tehty rauhassa aamupalaa, ja piakkoin ois tarkotus raahautua vähän ihmisten ilmoille, käydä ainakin Tiimarissa ostamassa pari juttua lisää ja vähän (ilta)päivemmällä hakemassa kiinalaisesta ruokaa! Illasta raahaudun kaverin luo viettämään iltaa, ja huomenna isänpäivän lisäksi isi täyttää myös vuosia! Isänpäivää ja synttäreitä me mennään juhlimaan isin siskon luo serkkujen ja isovanhempien kanssa.
Tästä tulikin vähän pidempi mitä aluks olin suunnitellut, mutta käyhän se näinkin! Toivottavasti vanhat ja uudetkin lukijat sai tästä jotain irti, ja saitte nyt vähän paremman käsityksen mitä mun elämässä tällä hetkellä tapahtuu! :-)
Niinkun monilla muillakin, ton pimeyden takia on tosi paljon haastavampaa nousta sängystä kukonlaulun aikaan. Mulla on aamusin niin laiska, heikko ja yksinkertaisesti vaan tosi väsynyt olo, etten meinaa saada itteeni mitenkään sängystä ylös. Onneks kuitenkin aamukahvin ja aamupalan jälkeen on vähän virkeempi olo, kunnes se sitten koulussa viimisillä tunneilla tulee kahta kamalampana takaisin :-D Meillä oli viime viikon koulussa tasotusviikko, eli viime viikon oli ihan oma lukujärjestys. Huomaa, että tä toinen vuosi on super paljon rankempi kun eka – meillä on nimittäin ollut nyt koko tän syyskauden jaksoja, jolloin viikossa on pahimmillaan 42 viikkotuntia.. Ymmärrätte siis varmaan, ettei aina yhdeksän tuntisen koulupäivän (ja varsinkaan jumpan) jälkeen vaan riitä energiat blogin päivittämiseen... Anyways takaisin siihen tasotusviikkoon: tä viikko on tuntunu aika lailla luksukselta, nimittäin meillä on yhteensä "vaan" 33 viikkotuntia! Yhden 11.25 aamunkin ansiosta sai nukkua muutaman tunnin normaalia pidempään, vaikka mä mielummin menisin aikasin kouluun ja pääsisin aikaisemmin, kuin näin toisin päin. Tällä hetkellä mulla onkin univelkaa varmaan enemmän kun koko viime vuotena yhteensä, saa nähä koska saan seuraavaks nukkua niin kauan kun nukuttaa...
En ookkaan kertonut teille asiasta aikaisemmin mitään, mutta pari yötä takaperin tupsahti tähän maailmaan ihana tyttövauva ja me saatiin Eetun kanssa yksi ihana serkku lisää. Kaikki meni hyvin ja tyttö on terve – luojan kiitos! Pikkusta ei olla vielä keretty nähdä ollenkaan ja vaikka mä en malttais millään enää odottaa, niin pakko antaa pikkusen ja hänen vanhempiensa olla ihan rauhassa ja kahdestaan!
Elämä on edelleen ihanaa. Oonkohan mä mitään muuta toitottanutkaan aikaisemmissa "kuulumis"postauksissa? En varmaan, kaikki vaan on niin hyvin suuuuperpieniä juttuja lukuunottamatta. Mulla on aikaisemmin ollut tapana masentua mitä pienimmistäkin jutuista, mutta onneks se on mennyt jo ohi. Se on tainnu muuttua ihan toisin päin, nimittäin mua ilostuttaa ihan hirveesti se, kun saan poltella mun "uusissa" kynttilänjaloissa ihanalta tuoksuvia tuoksukynttilöitä. Se, että jauhelihaa oli vielä jääkaapissa just yhden annoksen verran ja sain väsättyä itselleni maailman parhaimman tacosalaatin iltapalaksi. Se, että Sofi kömpii mun syliin peloissaan, kun vessapaperirulla melkeen tappo hänet, vaikka just sekuntti sitten se ite leikki sen kanssa. Se, että en enää palele öisin. Se, että mua kehutaan ratsastustunnilla. Se, että mulla on kirppisrahat 20euroa vailla kokonaan tallella edelleen. Se, että postissa mua odottaa pari ihanaa vaatetta, ja vielä pari on vasta matkalla sinne. Se, että Sofi sai pari ihan älytöntä hepulia agilitytreeneissä. Yritä siinä sit olla totisena ja kieltää se vuoden ikäiseltä ihanalta oliolta...
Ollaan tänään nukuttu poikaystävän kanssa pitkään (tai siis mä nukuin, toinen heräs jo pari tuntia mua ennen, mut ainakin tuli nukuttua!), tehty rauhassa aamupalaa, ja piakkoin ois tarkotus raahautua vähän ihmisten ilmoille, käydä ainakin Tiimarissa ostamassa pari juttua lisää ja vähän (ilta)päivemmällä hakemassa kiinalaisesta ruokaa! Illasta raahaudun kaverin luo viettämään iltaa, ja huomenna isänpäivän lisäksi isi täyttää myös vuosia! Isänpäivää ja synttäreitä me mennään juhlimaan isin siskon luo serkkujen ja isovanhempien kanssa.
Tästä tulikin vähän pidempi mitä aluks olin suunnitellut, mutta käyhän se näinkin! Toivottavasti vanhat ja uudetkin lukijat sai tästä jotain irti, ja saitte nyt vähän paremman käsityksen mitä mun elämässä tällä hetkellä tapahtuu! :-)
haha silmät ihan ristissä ja sain jotenki tosta lauseesta että "eetu ja sen tyttöystävä sai lapsen" ..... :D
VastaaPoistaHaha, ei sentään - onneks! :-D
Poista