21:20pm

Hola muruset ja pupuset ♥ Ajattelin tällä kertaa lähestyä teitä näin yksinkertaisen kuulumispostauksen kera. Musta tuntuu, että syksy on aikaa, jolloin arkisin ei tehdä oikeen mitään ihmeellistä. Ainakaan mun kohdalla. Melkeen jokanen päivä on samanlainen. Aamulla mä herään, menen kouluun, opiskelen, tuun kotiin ja illalla mä meen jumppaan tai tallille. Viikonloput on onneks eri asia, jolloin mä yleensä oon poikaystävän kanssa niillä pk-seudulla tai meillä. Me ehditään tyttöjen kanssa nähdä melkeen ainoastaan viikonloppusin, joten toisen päivän viikonlopusta vietän yleensä heidän kanssa. Vaikka vähän kiirettä pitääkin, mä oon onnellinen. Rakastan syksyä. Rakastan mun perhettä. Rakastan mun ystäviä. Rakastan kaikkia ihmisiä mun ympärillä. Elämä on ihanaa :-) Sain myös vihdoin varattua kirpputoripöydän, ja muutaman viikon päästä saan heittää rankalla kädellä kaikki turhat ja pieneks käyneet vaatteet pois! Ihanaa saada vähän rahaa ja ennenkaikkea, ne vanhat ja käyttämättömät vaatteet pois nurkista. Ilmoittelen myyntiin menevistä vaatteista, paikasta ja pöydästä ja muuta kirpputoriin liittyvää sitten lähempänä, jotta tekin voitte mennä ostamaan kaikki mulle turhat jutut pois nurkista pölyttymästä! Viikot menee mun mielestä ihan hujauksessa, mikä on toisaalta super ihanaa. Kaiken lisäksi, mulle on tulossa tosi kivat seuraavat viikot! Huomenna neljätuntisen koulupäivän jälkeen tuun pikapikaa kotiin pakkaamaan, ja ripsihuollon jälkeen mä otan suunnan kohti Espoota. Rautatieasemalla pitäis olla poikaystävä vastassa, ja luultavasti lauantai-illalla mä palaan Turkuun ja vietän loppuviikonlopun mun ihanien tyttöjen kanssa. Vaikka ensi viikolla alkaa toinen jakso, joka tarkoittaa sitä, että mä istun koulussa joka päivä 8-16, odotan silti sitä innolla. Ensimmäinen jakso on jo takana, enkä osaa kuvitellakkaan miten nopeesti seuraavat jaksot menee! Ensi viikonloppuna mun parasystävä Noora tulee Jyväskylästä tänne viihdyttämään meitä, ja luvassa luultavasti hyvin ruokatäyteinen viikonloppu. Syyslomakin on jo ennen kuin huomaankaan!

Pääpiirteittäin siinä se, mitä mun elämään nykyään kuuluu. Oonko ainoa joka on täynnä energiaa syksyisin? Vai vallitseeko kaikilla jo se pirullinen syysmasennus... Mä odotan niin paljon vaan sitä, kun saa ulos lähtiessä näyttää lumiukolta ja kääriä kilometrin pituisen kaulahuivin kaulaan... ♥