UUSIA FAKTOJA

♥ Näytin pienenä ihan kiinalaiselta. En huijaa enkä liioittele lainkaan – pikimusta tukka ja pienet viirusilmät. Monet kaverit on noi kuvat ensikertaa nähdessään oikeasti kysyneet, että onko mun vanhemmat kertoneet mulle jo, että mut on adoptoitu :-D

♥ En oo ikinä pyörtynyt. Muutaman kerran jumpissa on vähän heittänyt päässä, mutta sekin on ollut tosi kaukana siitä itse pyörtymisestä.

♥ Mä tarviin jokaikinen viikko sellaisen pienen oman hetken. Mun ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, kunhan vaan saan olla yksin. Ilman tätä hetkeä oon helposti tosi stressaantunut, hermostunut ja ehkä jopa vähän surullinenkin. Ainakaan nyt ei tuu mieleen mitään viikkoa, milloin tämä ei olisi onnistunut. Sen hetken ei siis tarvitse olla puolta tuntia tai tuntia pidempi, joten sellainen tulee helposti vietettyä vähän väkisinkin (arki-)iltaisin.

♥ En oo ikinä murtanut yhdenyhtäkään luuta! En edes pikkuvarpaan, vaikka oon molempia aika ahkeraan potkinut sohvan kulmiin :-D

♥ Voisi pikkuhiljaa olla aika jo muuttaa tämä kohta – en ole koskaan nähnyt Titanic-elokuvaa. Ja jos ollaan ihan rehellisiä, en tykkää katsella elokuvia ollenkaan. Elokuvateatterissa ne ehkä vielä menee, just ja just, mutta mulle on jotenkin todella haastavaa istua useampi tunti paikoillaan :-D Sama kirjojen lukemisen kanssa... Kuka pystyy keskittymään?!

♥ Olin lentokoneessa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2010, eli 14-vuotiaana. Ja sen jälkeenkin olen ollut lentokoneessa vain kolme kertaa (tai kuusi, jos lasketaan meno- ja paluumatkat erikseen)!

♥ Oon ihan per...leen herkkä. Siis oikeesti, voin luvata, ettette oo tavannut ihmistä, joka itkis herkemmin kun minä :-D Niin ilosta kuin surusta ja niin tuntemattomien ja tuntemienikin ihmisten asioista. Muutaman kerran ollut töissä ja koulussa vähän kiperät paikat, kun koittanut niellä kyyneleitä... Aika monet purskahtais vaan nauramaan, kun kuulis, mistä kaikesta mä parun :-D

♥ En suutu kovin helposti, mutta auta armias, jos mua oikeasti pelottaa, ja joku vitsailee asian kanssa tai ärsyttää tahallaan. Helvetti on irti :-D

♥ Tykkään etsiä kaikkien tunnettujen henkilöiden osoitteita Fonectasta. Ei, en ole mikään pedofiili, mutta oon jotenkin tosi utelias, ja haluan nähdä millaisella alueella kukin asuu! :-D Ja jos oon saanut puhelinnumeron käsiini, meen äkkiä whatsapista katsomaan, koska tämä on viimeksi ollut paikalla...

♥ Ennen vähän nuorempana punastuin ihan tosi herkästi! Oon vielä sellainen persoona, että ahdistun tollaisista todella helposti, joten hankittiin mulle lääkkeet estämään tota. Se punastuminen tapahtui vielä ihan todella oudoissa tilanteissa – sellaisissa, missä ei olisi mitään noloa tai muutakaan?! :-D Ja varsinkin, kun sitä vielä oikein alkaa ajattelemaan "älä punastu, älä punastu, älä punastu", niin se ainakin tapahtuu. Esimerkiksi esitelmätilanteissa mua jännitti sen takia, että punastun, ei se itse esiintyminen. Onneksi tosta on jo päästy yli ja nykyään osaan ottaa koko punastumisen rennommin! Nuorempana tutkin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, jopa leikkauksiakin, jotta ton saisi estettyä...

♥ Mun on aina, ihan aina pakko avata kaikki lukemattomat postaukset välilehtiin. Uusien postausten lukeminen ei onnistu niin, että avaisin postaukset yksi kerrallaan, vaan en on aina avattava kaikki omiin välilehtiinsä. Ihan sama, vaikka kone menisi kuinka jumiin! Oon muutenkin vähän liian ahkera noiden välilehtien käytön kanssa...:-D

♥ En tykkää yhtään puhua puhelimessa. Tai tykkään, mutta jos joku soittaa mulle ilman, että tiedän siitä etukäteen, niin yleensä oon vaan vastaamatta ja soitan myöhemmin uudelleen tai laitan viestiä. En tiedä miksi? Jotenkin tuntuu, että puhelimessa puhuessa aikaa menee ihan hukkaan, kun ei voi samalla tehdä mitään, toisin kuin esimerkiksi ääniviestejä lähettäessä :-D

♥ Jos mä kerran pitkitän jonkin asian tekemistä, pitkitän sitä jatkossakin. Hyvänä esimerkkinä toimii autokoulun todistus harjoittelu- ja syventävän vaiheen suorittamisesta, jonka suoritin huhtikuussa. Miettikää, kahdeksan kuukautta sitten, enkä oo vieläkään saanut vietyä sitä poliisille!

♥ Mulla on todella, todella ärsyttävä tapa aina alottaa postauksia, mutta kuitenkin olla tekemättä ja kirjoittamatta niitä loppuun saakka. Tämän takia mulla on tälläkin hetkellä luonnoksissa seitsemän postausta keskeneräisenä... Onko muka oikeasti liian vaikeaa tehdä aina yksi postaus valmiiksi asti, ennen kuin seuraavan aloittaa?!