Tänään on kulunut päivälleen kolme vuotta siitä, kun tämä pieni ruskeavalkoinen pallero syntyi tähän maailmaan. Muutama viikko sen jälkeen me mentiin häntä katsomaan Vantaalle, ja siitä muutaman viikon päästä lähdettiin hakemaan Vantaalta tämä pieni ruskeavalkoinen koiranpentu meille kotiin. Koko matkan Sofi nukkui mun sylissä, ja mä tuijotin häntä koko matkan tyhmä virne naamalla. Siinä se nyt ois, meidän uusi koiranpentu. Ikinä en olisi uskonut, että niin nopeasti Siirin kuoleman jälkeen oltaisi hankkimassa uutta pentua, mutta minkäs sille koirarakkaudelleen mahtaa. Kun on tottunut elämään kahden koiran kanssa, tuntuu yhden kanssa eläminen tosi tyhjältä. Ja toki osasyy oli myös Sussu – haluttiin sille mahdollisimman pian uusi kaveri, kun sekin reagoi aika vahvasti Siirin poismenoon ja oli syömättä seuraavat pari viikkoa.
Ikinä en olisi myöskään uskonut, että omistaisin 19-vuotiaana oman koiran. Kirjaimellisesti sekä virallisesti – papereissa.
Saan olla ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille, jotka on kuitenkin Sofin lääkärikulut ja (kalliit raaka-) ruoat maksanut, eikä sysännyt niitä mun niskoille. Tarvittaessa repisin rahaa jostain kun puhutaan Sofista tai Sussusta, mutta ikimaailmassa mulla ei olisi ollut varaa maksaa omista pienistä tuloista Sofin näiden vuosien aikana kertyneitä eläinlääkärikuluja. Äitin ja isin ansiosta oon pystynyt oikeasti elämään ja tekemään kivoja juttuja ja reissuja ystävien kanssa. Kiitos siis äiti ja isi ♥
On aika hullua, että tuo elukka on kokonaan mun omistuksessa. Aika hullua, miten paljon se on tuonut mun elämään jo näiden vuosien aikana. Oon saanut jatkaa harrastusta, jonka jouduin lopettamaan Siirin jäätyä eläkkeelle, Sofin kanssa. Aika hullua, että se kaikki on mun omaisuutta. Mun ikioma, maailman rakkain Sofi.
Hyvää 3-vuotispäivää elämäni valopilkku, suurin ja kultaisin aarre! ♥
Ikinä en olisi myöskään uskonut, että omistaisin 19-vuotiaana oman koiran. Kirjaimellisesti sekä virallisesti – papereissa.
Saan olla ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille, jotka on kuitenkin Sofin lääkärikulut ja (kalliit raaka-) ruoat maksanut, eikä sysännyt niitä mun niskoille. Tarvittaessa repisin rahaa jostain kun puhutaan Sofista tai Sussusta, mutta ikimaailmassa mulla ei olisi ollut varaa maksaa omista pienistä tuloista Sofin näiden vuosien aikana kertyneitä eläinlääkärikuluja. Äitin ja isin ansiosta oon pystynyt oikeasti elämään ja tekemään kivoja juttuja ja reissuja ystävien kanssa. Kiitos siis äiti ja isi ♥
On aika hullua, että tuo elukka on kokonaan mun omistuksessa. Aika hullua, miten paljon se on tuonut mun elämään jo näiden vuosien aikana. Oon saanut jatkaa harrastusta, jonka jouduin lopettamaan Siirin jäätyä eläkkeelle, Sofin kanssa. Aika hullua, että se kaikki on mun omaisuutta. Mun ikioma, maailman rakkain Sofi.
Hyvää 3-vuotispäivää elämäni valopilkku, suurin ja kultaisin aarre! ♥
Saanko kysyä, että miksi Sofilla on isot eläinlääkärikulut? Onko sillä joku sairaus vai onks tää rotu luonnostaan "sairas"? Oon aina miettinyt että varmaan, miten sen nyt sanois, surullista ehkä jos omalla koiralla on paljon sairauksia ja erityistarpeita. Mulla itelläni on kaks parssonii, molemmat todella terveitä ja ei ikinä olla jouduttu ton 10v koiran kanssa käydä eläinlääkärissä lukuunottamatta näitä pakollisia rokotuksia yms. :) En siis tarkota tätä mitenkään pahalla vaan ihan mielenkiinnosta kysyn!
VastaaPoistaTietenkin saa kysyä! Ei oo onneksi mitään vakavaa, mutta tässä kolmen vuoden aikana on kyllä saanut ihan kiitettävästi rampata lääkärissä molempien koirien kanssa :-D
PoistaSofilla oli syntyessään molemmissa takajaloissa liikavarpaat, joita ei lain mukaan saa leikata pois ellei aiheuta jotain vahinkoja. No, eiköhän Sofi telonut toisen varpaan jossain metsässä juostessaan ja koko varvas tulehtui, johon saatiin muutamat antibioottikuurit. Se parani, mutta hetken päästä tulehtui taas ja sitten saatiin onneksi lupa poistattaa koko varvas. Ton lisäksi Sofilla todettiin about vuoden ikäisenä pölypunkkiallergia, eli Sofi ei saa syödä tavallista koiran nappularuokaa, koska niissä on niin paljon varastopunkkeja, mitkä aiheuttaa Sofille pahaa "veristä" ihottumaa, jotka kutisee tosi pahasti. Ja kutina aiheuttaa taas sen, että Sofi hampaillaan järsii näitä ihottumakohtia ja ne menee koko ajan vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. Sofi syö siis vaan raakaruokaa eli esimerkiksi hevosen tai naudan jauhelihaa, eri eläinten sydämiä yms.
Muutamina kertoina Sofilla on myös nyrjähtänyt/venähtänyt ties mitkä paikat, ja niiden takia ollaan käyty monia kertoja lääkärissä laserhoidoissa. Kaikenkaikkiaan Sofiin on mennyt kyllä vähemmän rahaa kun Sussuun, johon meni viime keväänä parilla lääkärikäynnillä useampi tonni, kun tutkittiin sen selässä olevaa tyrää (joka onneksi saatiin loppujenlopuksi hoidettua pois). Ja vakuutuskatothan on molempien kohdalla täyttynyt suunnilleen kuukauden sisällä siitä, kun uusi vakuutuskausi on alkanut, eli lähes kaikki on kyllä mennyt omasta lompakosta :< Mutta, ei voi mitään, täytyy olla tyytyväinen, ettei oo sentään mitään vakavaa! :-) Siirin kanssa meillä oli sama juttu kun teillä, eikä käyty sen 10vuoden elämän aikana kun pariin otteeseen lääkärissä!
Ja Sussulla on myös harvinainen ja krooninen silmäsairaus keratiitti, johon se saa loppuelämän ajan silmätippoja ja sellasta tahnaa, mutta ne nyt ei ihan maltaita onneksi maksa :-)
PoistaKiva postaus :) ja kuvat tietenkin parhaat :)
VastaaPoistaKiva kuulla, kiitos! :>
PoistaMinkä rotuinen koirasi on? Hän on super söpö!
VastaaPoistaSofi on walesinspringerspanieli! :-) Hän kiittää kovasti!
PoistaSe on kyllä hurjaa ajatella, että joku elävä ja tunteva olento on oikeasti ihan vaan sun vastuulla yms! Jotenkin omalla kohdalla vielä senkin suhteen kun vanhemmat ei maksa mitään eikä silleenkään ole ees hitusta liitoksissa tähän koiraan! Jotenkin tieto siitä, että mun pitää pystyä pitämään huoli tästä kaikin tavoin, mutta myös lääkärijutut ja muut niin tekee ihan hirveän paljon enemmän lisää sitä fiilistä, että tää on ku oma pikku vauva :D Meilläki oli kotikotona koira, mutta ei se oo koskaan ollu ees puoliksi yhtä rakas ja tärkeä kun Rocky on nyt. On se jotenkin vaan niin eri asia kun koira on kokonaan oma! Sofi on kyllä niin sulonen tapaus ku voi vaan olla<3 Ois kiva lukea siitä kaikkia hauskoja pikkujuttuja ja teiän harrastuksista yms!
VastaaPoistaNiin on! Mun mielestä jo tämä on pelottavaa, saatika juuri se, että KAIKKI siihen elukkaan liittyvät on vaan sun vastuulla... Vaikka tietenkin uskon, että jokasen vanhemmat auttaa jos tulisi jotain suuria lääkärikuluja, mutta silti. Kuitenkin elävä olento ja niin "avuton", että tarvii sua melkeempä kaikkeen! :-D Pelottavaa, mutta hyvää harjottelua sit sen oikean vauvan varalle, haha ;-)
PoistaItseasiassa agilitypostaus on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa, mutta tarviin vaan kuvia, enkä oo vielä saanut ketään hallille kuvaamaan! Mutta heti kun on kuvat, niin sellainen on tulossa :-)
herran jestas, en oo koskaan ajatellu miten paljon koiraankin saa rahaa laitettua! sitä vaan aina ajattelee miten kallista on ylläpitää omaa hevosta, jolle niitä el-kuluja on koirienkin eestä napsahdellu hah. hirmu söpöjä kuvia ja söpö koiru sulla :3
VastaaPoistahttp://jonnaingelise.blogspot.fi/
No niimpä! Monet ajattelee, että se itse koira maksaa eikä sen jälkeen oo muita kuluja kun sen ruoat. Oliskin niin! :-D Kiitos paljon! :>
Poista