Niinkuin edellisestä postauksesta osa saattoikin lukea rivien välistä - ollaan oltu pakkokaranteenissa nyt melkein kaksi viikkoa. Ei missään vapaaehtoiskaranteenissa (mikä on ihanan yleistä somen perusteella, hyvä ihmiset!) vaan ihan oikeassa karanteenissa, koska palattiin vasta Thaimaan matkalta. Kodin kaikki seinät ovat siis tulleet erittäin tutuiksi viime päivien aikana.
Mulla ei oo ollut ikinä mitään ongelmaa olla kotona yksikseen tai olla tekemättä mitään, mutta pari kertaa tehnyt vähän tiukkaa, kun on tajunnut, etten mä oikeasti SAA poistua ruokakauppaan tai kiertelemään vaatekauppoja. Miksi sinne aina "tarvii" mennä silloin kun siihen ei ole mahdollisuus? Tähän saattaa vaikuttaa sekin, että tätä kahden viikon karanteenia on edeltänyt talviloma auringon alla, jossa ei ole todellakaan tarvinnut käyttää aivoja oikeen mihinkään, ja on muutenkin kroppa ja mieli rentoutunut jo ihan tarpeeksi :-D Tällänen "pakkoloma" on monelle varmasti hyvä juttu - viimeistään nyt on se aika, kun on pakko rentoutua ja ottaa aikaa vaan itselleen.
Olen siitä onnekas, että mun työtä ei ole edes mahdollista tehdä kotoota käsin etänä - en meinaan usko, että saisin keskittymisen säilymään siinä missä sen pitäisi. Nostan hattua jokaikiselle, joka tekee etätöitä, ja varsinkin perheellisille sellaisille!
Viime päivinä on ehtinyt ajatella kaikennäköstä ja maailman tilanteesta johtuen on pysähtynyt ajattelemaan asioita, mistä sitä oikeasti on kiitollinen. Kiitollisuuspäiväkirjaa on hyvä täytellä ihan "normaalinkin" arjen keskellä, helposti meinaan saattaa meillä kaikilla unohtua, miten hyvin asiat sit loppupeleissä onkaan... Tietysti saa harmittaa ja v*tuttaa esimerkiksi peruuntuneet lomamatkat, mutta terveys edellä, eikö vaan? Meidänkin oli tarkoitus lähteä vielä toukokuussa Kroatiaan lomailemaan, mutta se nyt tietysti meni ihan puihin.
No mistä mä olen kiitollinen?
Onnistuneesta lomareissusta. Mä olen niin, niin, niin kiitollinen siitä, että meidän kauan odotettu matka toteutui ja onnistui juuri suunnitelmien mukaan. Päästiin lähtemään Thaimaahan ja vielä takaisin Suomeenkin juuri niinkuin oli suunniteltu ja kaikki meni erinomaisesti. Virusta ei Thaimaassa pahemmin näkynyt (lukuunottamatta vasta viimistä päivää, kun alettiin putiikkeja sulkemaan ja kadut alkoi hiljentyä) ja se oli myös yksi iso syy siihen, miksi siellä pääsi niin hyvin irti tästä koko koronamyllerryksestä. Siellä sen unohti ihan kokonaan, ja tuli mieleen vain Facebookia tai uutisia selaillessa. Sitäkin yritettiin välttää parhaamme mukaan.
Koko loman ajan me kaikki kuitenkin tiedostettiin, että Thaimaassakin sitä on (tosin silloin sitä oli todistetusti vasta Bangkokissa), jonka vuoksi pestiin käsiä ja huolehdittiin muutenkin hygieniasta normaalia huolellisemmin.
Meidän ihanasta uudesta kodista. Me ollaan siis viime elokuussa muutettu mun kerrostalokaksiosta tänne maantasalle. Tämä koti oli ihan oikeasti sitä rakkautta ensisilmäyksellä eikä me sen puolen vuoden aikana käyty edes katsomassa muita kohteita. Mikään muu ei kiinnostanut, ei pätkääkään. Rakastan sitä, että täällä näkyy meidän "kädenjälki" ja samanlaista kotia ei ole kenelläkään muulla. Me oltiin siitä onnekkaita, että saatiin päättää lähes kaikki pinnat ja laatat vessaan sekä kylpyhuoneeseen itse. Rakennuttajat olivat tarkotuksella jättäneet siis tavallaan homman kesken ja odottivat, että ostajat löytyy niin he saavat itse päättää minkälaiset niistä oman kodin pinnoista tulee. Etenkin meidän keittiö ja pikkuvessa sekä kylpyhuone on rakkautta!
Markuksesta. Tiedättekö sen tunteen, kun on vaan niin hirveen hyvä olla toisen kanssa? Me ollaan oltu nyt reilu kaks vuotta yhdessä ja edelleen mä odotan et koska siitä toisesta paljastuu jotain todella ärsyttäviä piirteitä :-D Jo viime kesä/syksy me oltiin melkeen 24/7 yhdessä Markuksen leikkauksen takia enkä tiedä uskooko kukaan, mutta mahdettiinkohan me edes riidellä kertaakaan sinä aikana? Se on outoa, etenkin kun miettii, että mä oon just sellanen tyyppi joka tarvitsee sitä omaa aikaa. Ilmeisesti se töissä oltu aika riitti sit siihen.
Mulla on töitä. Suurimmalle osalle on viime päivien aikana tullut tutuksi yt-neuvottelut tai ainakin lomautukset. Mulle luojan kiitos ei ja siitä mä oon ehkä eniten kiitollinen. Kaikki on mahdollista, mutta mä uskon ainakin vielä tällä hetkellä, että mulla töitä riittää eikä ole pelkoa lomautuksista tai edes töiden vähenemisestä. Tietysti tilanne luo vähän muuttujia työarkeen, mutta se oli jo odotettavissakin.
Muutama kuukausi sitten työttömyyskassan laskua maksaessani mietin ääneen, että tänkin reilu satasen vois säästää johonkin järkevään ja tuntui, että oon maksanut sitä ihan "turhaan". Mun vanhemmat siihen aina sanoivat, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu ja vaikka lomautukset tai irtisanomiset ei mua koskekaan tällä hetkellä, niin tässä se taas nähtiin...ikinä ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu! Toivottavasti mahdollisimman moni teistä lomautetuista/irtisanotuista on kuulunut liittoon/työttömyyskassaan tmv...♥
Kevät ja kesä. Luojan kiitos ollaan menossa reippaasti kohti kevättä ja kesää niin jaksaa tän myllerryksen läpi vähän paremmin. Rakastan sitä, että on valoisaa vielä illallakin ja tuntuu, että päiviin on tullut heti monta tuntia lisää. Energiatasot on melkeen pilvissä jo valon ansiosta ja niinä päivinä, kun aurinkokin näyttäytyy olo on kun duracell-pupulla!
Piha ja terassi on kevätkunnossa. Heti ensimmäisenä karanteenipäivinä pistin hihat heilumaan ja siivosin pihan sekä terassin talven jäljiltä. Terassin sohva sai jälleen pehmusteet ja siinä on tullutkin nukuttua jo muutamat päikkärit auringonpaisteessa.
Ja tärkein: me kaikki seitsemän reissussa ollutta kaverusta ollaan kaikki ainakin vielä terveitä. Tietysti tartunnan voi saada täällä Suomessa ihan ruokakaupastakin, mutta kyllä lentokentät ja -koneet on sellasia pöpöpesäkkeitä, että oltiin lähes satavarmoja, että edes joku meistä sen tartunnan on kyllä saanut. Toivotaan, ettei enää seuraavan neljän päivän aikana tapahdu mitään merkittävää (eikä tietysti sen jälkeenkään)!
Hirmuisesti tsemppiä jokaiselle tän myllerryksen keskelle, etenkin hoitoalalla työskenteleville ja kollegoille kauppoihin! Pysykää te, kenellä on siihen mahdollisuus, kotona. Me kaikki ei voida ♥
Mulla ei oo ollut ikinä mitään ongelmaa olla kotona yksikseen tai olla tekemättä mitään, mutta pari kertaa tehnyt vähän tiukkaa, kun on tajunnut, etten mä oikeasti SAA poistua ruokakauppaan tai kiertelemään vaatekauppoja. Miksi sinne aina "tarvii" mennä silloin kun siihen ei ole mahdollisuus? Tähän saattaa vaikuttaa sekin, että tätä kahden viikon karanteenia on edeltänyt talviloma auringon alla, jossa ei ole todellakaan tarvinnut käyttää aivoja oikeen mihinkään, ja on muutenkin kroppa ja mieli rentoutunut jo ihan tarpeeksi :-D Tällänen "pakkoloma" on monelle varmasti hyvä juttu - viimeistään nyt on se aika, kun on pakko rentoutua ja ottaa aikaa vaan itselleen.
Olen siitä onnekas, että mun työtä ei ole edes mahdollista tehdä kotoota käsin etänä - en meinaan usko, että saisin keskittymisen säilymään siinä missä sen pitäisi. Nostan hattua jokaikiselle, joka tekee etätöitä, ja varsinkin perheellisille sellaisille!
Viime päivinä on ehtinyt ajatella kaikennäköstä ja maailman tilanteesta johtuen on pysähtynyt ajattelemaan asioita, mistä sitä oikeasti on kiitollinen. Kiitollisuuspäiväkirjaa on hyvä täytellä ihan "normaalinkin" arjen keskellä, helposti meinaan saattaa meillä kaikilla unohtua, miten hyvin asiat sit loppupeleissä onkaan... Tietysti saa harmittaa ja v*tuttaa esimerkiksi peruuntuneet lomamatkat, mutta terveys edellä, eikö vaan? Meidänkin oli tarkoitus lähteä vielä toukokuussa Kroatiaan lomailemaan, mutta se nyt tietysti meni ihan puihin.
No mistä mä olen kiitollinen?
Onnistuneesta lomareissusta. Mä olen niin, niin, niin kiitollinen siitä, että meidän kauan odotettu matka toteutui ja onnistui juuri suunnitelmien mukaan. Päästiin lähtemään Thaimaahan ja vielä takaisin Suomeenkin juuri niinkuin oli suunniteltu ja kaikki meni erinomaisesti. Virusta ei Thaimaassa pahemmin näkynyt (lukuunottamatta vasta viimistä päivää, kun alettiin putiikkeja sulkemaan ja kadut alkoi hiljentyä) ja se oli myös yksi iso syy siihen, miksi siellä pääsi niin hyvin irti tästä koko koronamyllerryksestä. Siellä sen unohti ihan kokonaan, ja tuli mieleen vain Facebookia tai uutisia selaillessa. Sitäkin yritettiin välttää parhaamme mukaan.
Koko loman ajan me kaikki kuitenkin tiedostettiin, että Thaimaassakin sitä on (tosin silloin sitä oli todistetusti vasta Bangkokissa), jonka vuoksi pestiin käsiä ja huolehdittiin muutenkin hygieniasta normaalia huolellisemmin.
Meidän ihanasta uudesta kodista. Me ollaan siis viime elokuussa muutettu mun kerrostalokaksiosta tänne maantasalle. Tämä koti oli ihan oikeasti sitä rakkautta ensisilmäyksellä eikä me sen puolen vuoden aikana käyty edes katsomassa muita kohteita. Mikään muu ei kiinnostanut, ei pätkääkään. Rakastan sitä, että täällä näkyy meidän "kädenjälki" ja samanlaista kotia ei ole kenelläkään muulla. Me oltiin siitä onnekkaita, että saatiin päättää lähes kaikki pinnat ja laatat vessaan sekä kylpyhuoneeseen itse. Rakennuttajat olivat tarkotuksella jättäneet siis tavallaan homman kesken ja odottivat, että ostajat löytyy niin he saavat itse päättää minkälaiset niistä oman kodin pinnoista tulee. Etenkin meidän keittiö ja pikkuvessa sekä kylpyhuone on rakkautta!
Markuksesta. Tiedättekö sen tunteen, kun on vaan niin hirveen hyvä olla toisen kanssa? Me ollaan oltu nyt reilu kaks vuotta yhdessä ja edelleen mä odotan et koska siitä toisesta paljastuu jotain todella ärsyttäviä piirteitä :-D Jo viime kesä/syksy me oltiin melkeen 24/7 yhdessä Markuksen leikkauksen takia enkä tiedä uskooko kukaan, mutta mahdettiinkohan me edes riidellä kertaakaan sinä aikana? Se on outoa, etenkin kun miettii, että mä oon just sellanen tyyppi joka tarvitsee sitä omaa aikaa. Ilmeisesti se töissä oltu aika riitti sit siihen.
Mulla on töitä. Suurimmalle osalle on viime päivien aikana tullut tutuksi yt-neuvottelut tai ainakin lomautukset. Mulle luojan kiitos ei ja siitä mä oon ehkä eniten kiitollinen. Kaikki on mahdollista, mutta mä uskon ainakin vielä tällä hetkellä, että mulla töitä riittää eikä ole pelkoa lomautuksista tai edes töiden vähenemisestä. Tietysti tilanne luo vähän muuttujia työarkeen, mutta se oli jo odotettavissakin.
Muutama kuukausi sitten työttömyyskassan laskua maksaessani mietin ääneen, että tänkin reilu satasen vois säästää johonkin järkevään ja tuntui, että oon maksanut sitä ihan "turhaan". Mun vanhemmat siihen aina sanoivat, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu ja vaikka lomautukset tai irtisanomiset ei mua koskekaan tällä hetkellä, niin tässä se taas nähtiin...ikinä ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu! Toivottavasti mahdollisimman moni teistä lomautetuista/irtisanotuista on kuulunut liittoon/työttömyyskassaan tmv...♥
Kevät ja kesä. Luojan kiitos ollaan menossa reippaasti kohti kevättä ja kesää niin jaksaa tän myllerryksen läpi vähän paremmin. Rakastan sitä, että on valoisaa vielä illallakin ja tuntuu, että päiviin on tullut heti monta tuntia lisää. Energiatasot on melkeen pilvissä jo valon ansiosta ja niinä päivinä, kun aurinkokin näyttäytyy olo on kun duracell-pupulla!
Piha ja terassi on kevätkunnossa. Heti ensimmäisenä karanteenipäivinä pistin hihat heilumaan ja siivosin pihan sekä terassin talven jäljiltä. Terassin sohva sai jälleen pehmusteet ja siinä on tullutkin nukuttua jo muutamat päikkärit auringonpaisteessa.
Ja tärkein: me kaikki seitsemän reissussa ollutta kaverusta ollaan kaikki ainakin vielä terveitä. Tietysti tartunnan voi saada täällä Suomessa ihan ruokakaupastakin, mutta kyllä lentokentät ja -koneet on sellasia pöpöpesäkkeitä, että oltiin lähes satavarmoja, että edes joku meistä sen tartunnan on kyllä saanut. Toivotaan, ettei enää seuraavan neljän päivän aikana tapahdu mitään merkittävää (eikä tietysti sen jälkeenkään)!
Hirmuisesti tsemppiä jokaiselle tän myllerryksen keskelle, etenkin hoitoalalla työskenteleville ja kollegoille kauppoihin! Pysykää te, kenellä on siihen mahdollisuus, kotona. Me kaikki ei voida ♥
