10/23/2015

OPISKELUSUUNNITELMISTA

Mä harvemmin oon puhunut täällä mitään tulevaisuudesta tai maininnut sanaakaan mun mahdollisista jatko-opiskeluista. Nyt vihdoinkin, useamman vuoden bloggaamisen jälkeen ajattelin valottaa myös teille lukijoilleni vähän sitä, mitä mä toivoisin tekeväni tulevaisuudessa. Missä mä haluaisin asua ja minkälaisella työllä haluaisin oman leipäni ansaita?

Pienenä mulla ei ollut yhtä ammattia ylitse muiden. Välillä halusin olla tanssinopettaja, välillä eläinlääkkäri. Se siis vaihteli tosi paljon, enkä pienenä kamalasti edes puhunut mistään liittyen siihen, mitä ja mikä musta tulee isona. Ehkä en tiennyt tai en osannut edes ajatella niin kauas siitä hetkestä.

Yläasteella tiesin heti, että sen jälkeen tulen hakemaan lukioon. En pitänyt muuta koulua edes vaihtoehtona, ja näinkin itseni jo ylioppilaslakki päässä. Tuli yhteishaun aika, ensimmäiseksi hakutoiveeksi kirjoitin Raision lukion – tietenkin, toiseksi Raision kauppiksen ja viimeiseksi Naantalin lukion. Muista hakutoiveista huolimatta olin edelleen täysin varma, että sinne lukioon mä menen.

Yhteishaun tulokset tuli eikä paperissa lukenut Raision lukiota, vaan kauppis. Murruin, ja itkin koko kesän, koska tiesin heti, etten tule menemään kauppikseen opiskelemaan. Kolmen vuoden päästä merkonomi? Ei, ei todellakaan. Mielummin oon opiskelematta ollenkaan. Aika kuitenkin kului ja näköjään vähän kasvoinkin sen kesän aikana, ja elokuussa aloitin koulun Raision kauppiksessa. En tuntenut sieltä koulusta ketään, en ketään ja mua jännitti enemmän kun on koskaan ennen jännittänyt! Ensimmäisenä päivänä me kokoonnuttiin auditoriossa, jossa näkyi yllättävän vähän tuttuja naamoja. Meille kerrottiin luokkajako  "jes, yksi tuttu nimi!". Siirryttiin luokkiin uuden luokan kanssa ja leikittiin tutustumisleikkejä. Näin tämän tytön yksin istumassa, ja menin rohkeasti kysymään häneltä suoraan, että onko hänellä täällä kavereita ja haluaisiko hän olla mun kanssa. Onneksi Sara vastasi myöntävästi ja seuraavat päivät oltiinkin yhdessä koulussa. Välillä kuulin pientä kuittailua tuosta, että menin melkeempä tuntemattoman luo kysymään olisiko tämä mun kanssa koulussa, yksinkö sit ois pitänyt olla?! :-D

Sain kauppiksesta ihan älyttömän paljon uusia kavereita ja ystäviä, ja muutaman kanssa oon edelleenkin tekemisissä. Esimerkiksi täällä blogissakin vilahtaneen Empun, jonka oon tuntenut vaan pari vuotta, mutta tuntuu, että ollaan tunnettu koko elämämme ajan.

Kolme vuotta meni ihan hujauksessa...

Nyt tilanne on se, että olen 19-vuotias viime keväänä valmistunut merkonomi. Eli tänä syksynä ei alkanutkaan koulu, vaan jatkui kesällä aloitetut työt. Välivuosi menossa siis. Ja jos ollaan ihan rehellisiä, voisin vielä ensi vuodenkin viettää näin, eikä ainakaan vielä ole kovin kamala hinku koulun penkille. Kaksi välivuotta on kuitenkin se maksimi ja pahin pelko taitaa olla se, että huomaisin vielä kolmekymppisenäkin olevani vain merkonomi :-D

Vielä pari vuotta sitten olin varma, että musta tulee isona kosmetologi. Kauppiksen jälkeen haen Turun kosmetologikouluun. Se on ollut mun unelma-ammatti jo usemman vuoden, oikeasti varmaan seitsemän vuoden ajan ja olen aina ollut ihan varma, että se on se mun juttu. Mutta olisiko se oikeasti sitä mitä mä haluan? Viime aikoina oon alkanut epäröimään. Saanko töitä? Työllistynkö? Entä jos en? Mistä se raha sitten revitään elämiseen? Ja kieltämättä mua vähän pelottaa ne kaikki kemikaalit ja hajut ja se, mitä ne saattaa terveydelle tehdä. Oon varma, että jollain tapaa haluan pitää rakennekynnet ja ripsienpidennykset mun elämässä, mutta todennäköisesti vain ns. "sivutyönä".

Sen sijaan mä oon alkanut miettimään ihan todenteolla tota klinikkaeläinhoitajakoulutusta. Rakastan eläimiä ja vielä enemmän mä rakastan auttaa niitä. Saan niin hyvänolon siitä, kun tiedän, että saan auttaa. Saan auttaa eläimiä. Niitä eläviä olentoja, jotka on niin avuttomia, eikä itse pysty auttamaan ja hoitamaan itseään. Jokaisessa työssä on ne varjopuolet ja tässä ne olisi varmasti ne eläinten (varsinkin koirien) lopettamiset ja mahdollisesti niiden kärsimisen seuraaminen. Silti ajattelen, että ne on pientä verrattuna siihen, että saisin edes jotenkin auttaa niitä pieniä, raukkoja ja avuttomia eläimiä.

Tän kaiken lisäksi ala on sellanen, jolla varmasti työllistyy. Ikinä ei oo liikaa apua tarjolla. Ei eläimille, eikä ihmisille. Näistä kahdesta kuitenkin ensimmäinen on se, jota mä haluan tehdä ja joita mä haluan auttaa.

doogi

Oon viime viikkojen aikana ottanut noista klinikkaeläinhoitajien koulutuksista selvää, ja ainakin nyt näyttää siltä, että täällä Turussa ei ole sellaista, johon ei vaadittaisi aiempaa koulutusta tai kokemusta. Onhan mulla eläimistä kokemusta, mutta ei sellaista kokemusta, mitä sinne vaaditaan. Tampereella on samantapainen koulutus kuin Turussakin, joten sekin on aikalailla poissuljettu vaihtoehto. Helsingissä taas on klinikkaeläinhoitajan koulutus, johon ei vaadita aiempaa kokemusta. Seuraava koulutus alkaisi vuonna 2017 ja kestäisi kaksi vuotta. Se kuulostaa aika hyvältä, koska niinkuin aiemminkin sanoin, pidän nyt pari vuotta välivuotta ja teen töitä. Jos sinne haen ja pääsen, se tarkoittaa tietenkin muuttoa. Muuttoa Turusta Helsinkiin. Vaikka Turkukin on iso kaupunki, oon aina pitänyt Helsinkiä jotenkin ihan megasuurena! Jos/kun se unelmatyön koulutus vaatii sen, niin teen sen. Pari vuotta menee kuitenkin nopeasti ja onneksi siellä pääkaupunkiseudulla on sentään poikaystävä! Ja hei, ihankun aina voisi pysyä siellä tutussa ja turvallisessa kaupungissa?!

Sellaista. Mikään ei oo vielä varmaa enkä oo vielä mitään lopullista päätöstä tehnyt, mutta saa nähdä mitä seuraavat vuoden tuo tullessaan. Kaikesta huolimatta toivon, että vielä joku päivä mä saisin olla samassa tilanteessa kuin kuvassa olevat ihmiset. Se olis mun unelma 

Minkälaisia jatko-opiskelusuunnitelmia teillä on? Löytyykö joku, jota kiinnostaisi/joka opiskelisi mahdollisesti juuri klinikkaeläinhoitajaksi? Olisi kiva kuulla teidänkin opiskelusuunnitelmista, jos sellaisia on!

20 kommenttia:

  1. Mulla oli kanssa nuorempana vaikka minkälaisia ideoita mitä haluan "isona" tehä! Oli lääkäriä, sisustussuunnittelijaa ja lentoemäntää. Lukiossa kuitenkin tajusin, että ei mikään noista ole mun juttu ja en millään keksinyt mitä haluun opiskella/tehä! Lukion jälkeen lähin armeijaan vuodeksi ja siellä keksin _vihdoin_ mitä haluan opiskella! :) Eli tässä toinen välivuosi meneillään, hallintotieteitä avoimessa yliopistossa opiskellessa (ja töitä tehdessä) ja keväällä alkaa sitten luku-urakka!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että vihdoin keksit mikä olisi se sun juttu! Monilla mua vanhemmillakin on vieläkin ihan auki, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä ja viettää mahdollisesti jo neljättä välivuotta... Mä oon aina ajatellut, että pidän maksimissaan kolme vuotta välivuotta ja teen töitä, mut sit sen jälkeen pakko keksiä jotain opiskeltavaa :-) Onneks toi klinikkaeläinhoitajakoulutus tulis nyt aika hyvään saumaan senkin suhteen...

      On muuten hauska kuulla, miten erilaisia unelma-ammatteja on sit vähän vanhempana kun tarhaikäsenä! :-D

      Poista
  2. Sopisit kyllä tosi hyvin eläintenhoitajaksi, kun oon ymmärtäny just että oot aika eläinrakas :) Mulla ei oo lukion jälkeen oikeen mitään "the" ammattia mielessä, jotenki kaikki kiinnostaa sillain vähän, mutta mikään ei tarpeeksi. En sitten tiiä pitäiskö alkaa opinto-ohjaajaksi, kun oon niin kiinnostunu aina toisten ihmisten tulevaisuudensuunnitelmista, esim. just tätä postausta ootin tosi paljon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana kuulla! :> Opinto-ohjaajahan olisi just sun juttu, ainakin noiden juttujen perusteella! Ihana kuulla, että jotain kiinnostaa tollanenkin, kun en oo aiemmin kuullut, että joku haluaisi opinto-ohjaajaksi tai muuksi vastaavaksi. Yleensä kaikkia kiinnostaa vaan omat asiat ja jutut, mutta ihanaa, että sua kiinnostaa muidenkin asiat ja suunnitelmat :>

      Poista
  3. Sen verran mitä sun blogian oon seurannut, niin olisi ihan varmasti oikea ala! :) Mä myös rakastan eläimiä, mut koska oon aina ollut varma et haluun yliopistoon, niin nyt on neljäs vuosi Turun OKL:ssä menossa. Mut täytyy lyllä sanoa, että olis ihan huikeeta saada tehä työtä ja uraa eläinten parissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä myöntää, että olisi hienoa päästä yliopistoon, mutta kun ei tunnu omalta jutulta niin ei sille mitään ovi. Onneksi vaihtoehtoja on paaaaaljon! :-) Mä niin toivon, että pääsisin tuonne klinikkaeläinhoitajakouluun, kun se on just se, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä...

      Poista
  4. Mulla on haaveammattina eläinlääkäri, mikä on kyllä ainoo ala missä voin kuvitella viihtyväni. Oon tosi eläinrakas niinkun säkin, joten olis ihanaa päästä auttamaan niitä! Ihan varmasti oikee ala sulle:) Tosin tuo työllisyystilanne ei kyllä kovin lupaava, vaikka sitä luulis että autettavaa aina riittää. Eläinlääkäreillä/hoitajilla tilanne on vähän eri:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, nykypäivänä ammatissa kun ammatissa on hankala saada töitä, enkä mä ainakaan sen perusteella mene kouluttautumaan, vaan teen sitä mistä tykkään :-) Hoitajahan se klinikkaeläinhoitajakin on, ja tutkimusten mukaan ne kyllä työllistyy ihan hyvin.

      Poista
  5. Entä paimion klinikkaeläinpuoli Livias?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne mä viime vuonna hainkin, mut vaaditaan/suositellaan, että on aiempi koulutus jo pohjalla :/

      Poista
    2. Millainen koulutus? Mun entinen työkaveri ainakin haki ihan vain lukiopapereilla ja pääsi? :o

      Poista
    3. Ihan se klinikkaeläinhoitajakoulutus.

      "Eläintenhoitajan ammattitutkinnon ammattitaitovaatimukset on määritelty tasollisesti siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot sekä lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja työkokemusta, pystyy todennäköisesti suoriutumaan tutkinnosta."

      Noin siellä sivuilla siis sanotaan, ja rivien välistä voi kyllä lukea, ettei siellä välttämättä pärjää ilman aiempaa koulutusta/sitä vastaavaa tietoa. Ja toi "pystyy TODENNÄKÖISESTI suoriutumaan tutkinnosta", pisti liikaa silmään...:-D Ja mullahan ei oo siis minkäänlaista aiempaa koulutusta eläimistä, vaikka meidän perheessä eläimiä aina onkin ollut ja koirien ja hevosten kanssa ollut tosi paljon tekemisissä.

      Poista
  6. Hei ei nyt liity tähän mitenkää mut mistä ostit sen harmaan neuleen minkä esittelit eilen snäpissä?? IHANA <3

    VastaaPoista
  7. Oot tosi avoin ja puhelias, joten siinä mielessä kyllä osaisin kuvitella sut myös kosmetologina. Mutta valitettavasti ainakin mun mielestä meillä kosmetologeilla on tosi huono työllistymismahdollisuus. (En tosin tiedä kuinka paljon kosmetologin töitä tarjolla helsinki/turku suunnalla, itse asun Jkl.) Itse oon ollut nyt 4kk työttömänä ja todennäköisesti näin jatkuu. Toiminimen perustaminen on aikalailla pakko tehdä, koska tuntipalkalla et mihkään pääse. Eli tavallaan yrittäjäksi täytyy jokaisen kosmetologin alkaa.
    Tsempit että pääset tulevaisuudessa sinne mihin haluut (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta puhut! Sekin on yksi (iso) syy, minkätakia haluan sen vaan sivutyöksi. Sillä alalla työllistyminen on suoraan sanottuna surkeaa, ja vaikka siitä nauttisinkin, pitää ajatella myös järjellä :-) Toivotaan, että suakin onnistaisi jossain kohtaa! Kiitos! :-)

      Poista
  8. Ihana kun jollain on noinkin selvä suunnitelma! Ja noi koirakuvat sai mut melkein itkemään, ymmärrän täysin ton et miten haluat auttaa niitä jotka ei vaan pysty huolehtii itsestään. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä tosi ilonen just sen takia, että mulle on periaatteessa aina ollut selvää, että musta tulee kosmetologi taikka sit eläinhoitaja. Vähän vaan vaihdellu, et kummassa järjestyksessä alan niitä opiskelemaan, mutta muuten pysyny samana! :-) Tosi monilla on niin auki ihan kaikki tulevaisuudesta...

      Et oo ainoa... Oon niin itkupilli aina kaiken suhteen mitä koiriin tulee<3

      Poista
  9. Vähän on ruusuinen kuva klinikkaeläinhoitajan arjesta. Voin sanoa että se puhe että '70% on siivousta' pitää valitettavasti paikkansa. Ei kauheasti jouda marsuja paijaamaan.

    VastaaPoista