Siivoushullu

Muhun iskee välillä aivan järkyttävä motivaatio/inspiraatio/halu siivota. Kyllä – siivota, tehdä sitä, mitä ainakin valtaosa vihaa. Mä vihaan sitä, jos jonkun huone on sotkunen, mutta esimerkiksi kavereiden sekainen huone ei saa mulle minkäänlaisia fiiliksiä aikaan, ei negatiivisia eikä positiivisia :-D Muiden huoneet voi siis olla niin sotkusia kun vaan sielu sietää, mutta oman huoneen on pakko olla edes suht siisti – mistään ihan tiptopsiisteydestä en edes tykkää.

Melkein päivittäin mä siivoan edes vähän mun huonetta, oli se sitten vanhojen meikkilappujen roskiin heittäminen tai vaatteiden ripustaminen vaatehuoneeseen, mutta on myös niitä päiviä, kun ihan oikeasti jättikokoinen karvainen siivouskärpänen puree mua. Tänään, just ennen jumppaa se päättikin purra mua ja vielä aika lujaa eikä siinä luonnollisesti ollut muita vaihtoehtoja – nyt oli pakko saada siivota. Tässä on vähän hassua vielä se, että usein nämä siivouspuuskat liittyy just laatikoiden tai kaappien sisältöihin, eikä niinkään niihin tasoihin tai hyllyihin, jotka onkin näkyvillä ja mun silmien edessä melkein koko ajan.

Ja kun se iskee, niin se iskee. Sillon on pakko siivota. Meinasin jo olla menemättä jumppaankin sen takia, että mua häiritsi jättää huone sotkuseen kuntoon, mutta pinnistelin ja ponnistelin ja meninkin reippaana jumppaan ja jatkoin siivousta sen jälkeen, vaikka väsymys painoi jo paljon.

Siivouksen kohteeksi pääsi noi telkkarin alla olevat vedettävät laatikot, joihin tungen aina vähän mitä sattuu ja sen ne oli näköisetkin. Roskia tuli iso muovisäkillinen, laatikot tuli siisteiksi ja mieli iloiseksi. Maailman ihanin tunne on siisti huone, oikeasti. Okei, odottelen mä vielä niitä mun lempparilakanoita pesusta, johon mun piti ne heittää tän tulehduksen vuoksi, mutta muuten mun huone on tällä hetkellä todella siistissä kunnossa ja luonnollisesti myös viihdyn siellä hyvin. Ainoa vaan, etten oo kauheen hyvä pitämään sitä näin siistinä. Usein koulun jälkeen kireät vaatteet tulee heitettyä sängylle tai kirjoituspöydälle, korut saattaa jäädä lojumaan sinne sun tänne ja se pahin – astiat. Sillon, kun mulla oli tapana juoda aamukahvit omassa huoneessa, löytyi pahimmillaan mun huoneesta muistaakseni yhdeksän kahvikuppia. Hyi, oonko ainoa ällöttävä?

Nyt alkaa ajatukset taas siirtyä untenmailla niinkuin se saattaa tekstistäkin näkyä, mut hei, ihanaa vappua kaikille!

Onko nä kuvat ihan liian isoja näin? Voin muuttaa niitä vähän pienemmiksi, jos on helpompi kattoa...