Berlin – day two

Meidän toisena kokonaisena päivänä oli ikävästi sunnuntai, jolloin ei ollut muut kuin kahvilat tai pienet putiikit auki. Sillon me pidettiin yhdessä siis pieni kulttuuripäivä, jolloin käytiin rauhassa kiertelemässä Berliinin kaupunkia ja muutamissa nähtävyyksissä!



Ihan ensimmäiseksi me suunnattiin metrolla Potsdamerplatzille, jossa oli mm. Panorama Punkt. Tämä rakennus oli vaan sadan metrin korkeudessa, ja puhuttiinkin, että siitä huolimatta sieltä näki paremmin koko Berliinin kun yli 200 metriä korkeasta Tv-tornista! Hintaa tällä oli noin kolme euroa per henkilö ja tuolla ylhäällä sai olla siis just niin kauan kun ite halusi. Tonne menevä hissi oli muuten yksi maailman nopeimpia, ja muutamassa sekunnissa me oltiin jo tuolla rakennuksen katolla...



Tuolla törmättiin myös näihin ihaniin lukkoihin – jopa tommonen pieni kasa oli mun mielestä ihanan näkönen! Mietittiin vaan, että mihinköhän nämä pariskunnat on noiden avaimet heittäneet, kun alla vilisee vilkas tie...
 

Haha, tä oli ihan pakko ikuistaa! Näyttäispä Suomessakin nämä tupakantumppijutut tältä...:-D

Niinkun näkyy, oli sieltä sadasta metristä ihan kauniit maisemat! Jossain vaiheessa alko vähän jalat tutisemaan, vaikkei mua ennen oo hetkauttanut yhtään korkeet paikat...



Meidän hotellin hintaan ei kuulunut aamupalaa, eikä kukaan meistä tytöistä halunnut maksaa siitä 16 euroa, joten syötiin joka aamu jossain pienessä kahvilassa aamupalaa. Ihan Panorama Punktin lähellä törmättiinkin ihanan näköiseen pieneen ja siistiin kahvilaan, Balzac Coffeeseen, ja päätettiin pysähtyä sinne syömään ja juomaan kahvit.



Loppujen lopuksi mä taisinkin olla meistä kolmesta ainoa, jolla oli jo nälkä, joten muut tyytyi juomaan vaan superhyvät Caramel Macchiatot! Mä otin sen lisäksi mozzarellaleivän, joka maistui yhtä hyvältä kun miltä se näyttääkin...

Kun oli kahvit vedetty naamaan, jatkettiin matkaa katuja pitkin kävellen kohti...

...Berliinin muuria! Vaikka mä suoraansanottuna vihaan kaikkea historiallista, oli mulle ihan matkan alusta alkaen selvää, että nämä Saksan nähtävyydet on pakko nähdä. Vai kuka myöntää, että vois lähteä Saksaan ilman, että käy tsekkaamassa sen pienen palan mitä Berliinin muurista enää on jäljellä?!



Huhhuh, välillä tuli kylmät väreet kun luki noista tauluista juttuja, mitä monia vuosikymmeniä sitten on tapahtunut just samassa paikassa missä me itse oltiin. Parin kymmenen minuutin historiallisen ja vakavan keskustelutuokion jälkeen jatkettiin taas matkaa, tällä kertaa kohti tuntematonta!



Meillä ei ollut muurin jälkeen enää mitään kummempia suunnitelmia, joten käppäiltiin vaan rauhassa pitkin ihanan näköisiä katuja, ja tämä olikin ehkä parasta koko reissussa! Se lämpö sai aikaan semmosen pienen "Hei, mä oon ulkomailla!" -olon :-D



Seuraavan metropysäkin tullessa vastaan me päätettiin hypätä metron kyytiin ja suunnata kohti nuorten naisten paratiisia – shoppailukatua nimeltä Tauentzienstrasse.



Muilla alkoi jo nälkä vähän kurnia, joten pysähdyttiin tommoseen pieneen pizzapaikkaan istuskelemaan hetkeksi. Tällä kertaa mä keskityin vaan juomiseen, kun olin kerran sen aamupalan hetki sitten syönyt, mutta nyt oli myös muiden vuoro täyttää vähän masua, jotta jaksetaan taas käppäillä!



Tytöt otti herkullisen näköiset pikkupizzat, jotka ei maksanut muutamaa euroa enempää ja oli kuulemma tosi hyvää ja täyttävää.



Tältä kadulta löytyi siis kaikki mitä me saatettiin kaupoilta toivoa: Forever 21, Bershka, Pull&Bear, Colosseum ja monen monta Zaraa ja H&Mmää, jotka me kuitenkin kierrettiin kaukaa. Me käytiin vähän niinkun valmiiksi jo tsekkaamassa missä on mikäkin, koska seuraava ja viimeinen kokonainen päivä oli kokonaan omistettu tälle shoppailukadulle! Ja onneksi käytiinkin, muutamina kertoina oisin lähtenyt ihan eri suuntaan mihin ois pitänyt...



Haha, me törmättiin valitettavasti tähän ukkoon, jonka takia meidän koko ilta menikin pohtiessa, miten hemmetissä toi tossa leijuu?! En tiedä, mistä johtui miksei meistä kukaan tajunnut ajatella tota kättä, joka pitää tosta pömpelistä kiinni. Muutamien tuntien vakavien pohdintojen jälkeen me onneksi saatiin mielenrauha ja selvitettyä tämäkin mysteeri...



Muutaman tunnin kuluttua shoppailukatu oli jo tsekattu (niin siis sen verran mitä sen nyt voi tsekata kauppojen ollessa kiinni, heh...), ja seuraavaksi suunnattiin metrolla vähän lähemmäs meidän hotellia, eli Alexanderplatzille! Ensimmäisenä vastaan tuli Starbucks ja nyt päätettiin ohikävelemisen sijaan poiketa sielläkin. Haha, Roosa otti oman mukinsa mukaan ihan vaan "matkamuistoksi", mutta meidän hotellin siivoojat taisi olla eri mieltä, kun olivat heittäneet sen roskiin :-D No, onneks noita saa Helsingistäkin.



Ja ympäri kaupunkia käppäily jatkui taas ja törmättiinkin pieneen palaan Suomea , nimittäin Iittalan liikkeeseen! Tällä kertaa meillä oli määränpääkin – yllänäkyvä Tv-torni. Mua alkoi ihan oikeasti jännittämään tosi paljon lippujonossa, ja tuntu, että jalat lähtee jo nyt alta! Ne puolentunnin jonotkaan ei auttanut asiaa, kun ehdin jo ajatella kaikkea mitä jäi kokematta ja olin aivan varma, että toi sortuu just sillon, kun me ollaan ylhäällä. 



Tästä näkyykin miten korkea toi torni oikeasti oli. Me oltiin tossa vähän yli 200 metrin korkeudessa, ja kyllä sai ihmetellä miten hurjapäisiä on ne miehet ollut, jotka on tota rakentaneet tuolla kolmensadan metrin korkeudessa. Huhhuh...



Sieltä tosiaan näki koko Berliinin, ja mun mielestä jopa paremmin kun aamupäivällä käydyssä Panorama Punktissa, vaikka toisin väitettiinkin. Vaikka mua kuinka paljon jännittikin, oli täkin yksi niistä jutuista, mitkä on vaan pakko kokea jos Berliiniin on lähtemässä. Voin vaan kuvitella sen katumuksen määrää, jos mä oisin jäänyt alas, kun muut lähti (taaskin yhdellä maailman nopeimmalla) hissillä tonne korkeuksiin. Oli noi upeat maisematkin sen arvoiset, vaikka oisin itse mennyt tuonne vasta illalla, jolloin kaikki Berliinin valot olisi näkynyt tosi kauniisti!

Tuolla oli muuten semmonen pieni baarikin, johon ois ollut ihana jäädä istuskelemaan drinkkien kanssa, mutta arvatenkin se oli koko ajan ihan täynnä...



Päivä alkoi olla jo lopuillaan ja sen pienen sämpylän jälkeen alkoi nälkäkin vähän kurnia! Ihan Tv-tornin läheisellä pitkällä kadulla oli vaikka ja mitä pieniä ja isompia ravintoloita, joista me päädyttiin tähän ihanan tunnelmalliseen ravintolaan, Fraticelliin. Koska kello oli jo aika paljon, oli tuolla ihanan rauhallista ihan ihmismääränkin puolesta. Kumpa Suomestakin löytyisi näin ihania ravintoloita! Täällä oli myös lämmitetty terassi, jonka ohi mentäessä se lämpö oikein hehkui, mutta se taas oli ihan tupaten täynnä, joten mentiin suosiolla sisälle.



Alkupalaksi meidän pöytään tuotiin leipää ja oliiveja, jotka oli aivan järkyttävän makusia :-D Leivät teki kuitenkin hyvin kauppansa, mutta oliivit sai jäädä.



Ah, mä rakastuin ihan täysin tähän sisustukseen ja varsinkin noi lamput vei mun sydämen!



Mulla oli ihan järkyttävä nälkä jo tässä vaiheessa päivää, enkä jaksanut yhtään keskittyä edes ruokalistan lukemiseen. Meninkin taas sieltä mistä aita on matalin ja tilasin itselleni niinkin tylsän kuin kinkku-ananaspizzan, kun muut otti vähän erikoisempia ruokia :-D Mutta ainakin oli parasta pizzaa mitä mä oon syönyt, joten ei ollut turha valinta!

Jälkiruoaksi me otettiin vielä tota suklaajuttua (pliis, mikä ton nimi onkaan?! :-D) ja "babyorangeja", jotka söpöstä nimestä huolimatta paljastautui aivan järkyttävän makusiksi!



Vielä syömisen jälkeen me jäätiin istuskelemaan hetkeksi eikä haluttu pitää kiirettä hotelliin menon kanssa, kun siellä ei ainakaan ois mitään tekemistä! Kello alkoikin jo lähennellä kymmentä, kun lähdettiin tuolta lampsimaan hotellia kohti, ja tuli ihan kesäyö mieleen. Oli lämmin ja ihanan tunnelmallista, jos niin voi sanoa! Myös Tv-torni oli valaistu kauniisti ja se suorastaan hehkui jopa meidän hotellille asti.

Ihana Berliini.

Haluutteko te nä postaukset mielummin näin, että vähän vähemmän tekstiä (ainakin verrattuna ensimmäisen päivän postaukseen) ja enemmän kuvia, vaiko toisin päin? En viitti hirveesti mitään turhaa sepustella ja haluaisin, että kysyisitte kuitenkin rohkeesti jos teillä jää mitään kysyttävää :-)