Prinsessapäivä

Tanssit on nyt tanssittu – vaikkakin itse toimin kuvaajana kameran takana! Meinasi kuitenkin itku tulla, kun tytöt oli niin kauniina ja pojat komeina... 

Perjantai aamulla oli normaalia koulua pari tuntia, jonka jälkeen me mentiin auttamaan tanssijoille mekkoja päälle ja katsomaan hyvät paikat kuvaamiselle. En tiedä miksi, mutta mua jännitti ihan älyttömästi tyttöjen puolesta! Mekkojen päälle laittamisen ja kiristämisen jälkeen me keskityttiinkin melkein ainoastaan kuvien ottamiseen, ja kaiken kaikkiaan mun kameraan tuli tän päivän aikana 699 kuvaa! Arvaattekin siis varmaan, että niissä oli pieni muokkaaminen ja tässä postauksessa näkyvät kuvat ovat vain noin 1/10 osa siitä, mitä niitä kaikenkaikkiaan oli.

Aamupäivällä tanssittiin siis koulun oppilaille, jona aikana mä niitä kuvia napsinkin. Alunperinhän mä ajattelin kuvaavani salin lavan molemmissa reunoissa, jotta saisin mahdollisimman tasapuolisesti kaikista kuvia, mutta valitettavasti toiseen kulmaan oli änkenyt oppilaat istumaan enkä kesken tanssien viitsinyt häätää heitä siitä poiskaan.. Sen takia smonissa kuvissa näkyy samat parit ja kuvat on otettu samasta paikkasta, mutta onneksi muutamissa tansseissa parit kiersivät ympäri salia, joten saatiin edes välillä uusiakin naamoja kuviin!



Joku kuitenkin kysyy, miksi mä en ite tanssinut. Siihen on muutamiakin syitä, mutta mä jätin tanssit väliin esimerkiksi siksi, etten kokenut niitä miettiessä mitenkään semmosta pakko-kokea -tunnetta, mitä monet varmasti kokivat. Jäljellä ei myöskään ollut mitään hirveen miellyttäviä (anteeks) pariehdokkaita, mä kun oon hirveen tarkka esimerkiksi mun mahdollisen tanssiparin pituudesta, koska ois ehkä maailman nolointa olla pidempi kun poika :-D Vaikka tanssiessa pieni kateus iski, en tiedä, olisiko se kuitenkaan ollut mun kohdalla sen kaiken stressin ja rahanmenon arvosta?



Tanssien jälkeen tanssijat kokoontuivat vielä ryhmäkuvaan ja parikuviin, joita mä en viitsinyt tänne laittaa. Hetken rentoilun jälkeen lähdettiin Emilian kanssa niiden kotiin ottamaan tästä prinsessasta muutamia kuvia esimerkiksi hänen sukulaisilleen ja tietenkin itselleenkin, ja niitä kuvia mä ajattelin tulla jakamaan teille ihan omassa postauksessa! Siellä vierähti tunti jos toinenkin, jonka jälkeen olikin aika palata takaisin koululle hesen kautta. Illalla oli siis vielä edessä tanssit vanhemmille, joissa tarjoiltiin myös skumppaa ja pientä purtavaa, mutta sinne mä en enää jäänyt kuvaamaan, vaan sieltä me suunnattiin Kristan kanssa jatkopaikalle! Me otettiin tehtäväksemme pistää jatkopaikka kuntoon siihen mennessä, kun tanssijat tulevat syömästä. Paikalle päästiin puoli seitsemän aikoihin ja ehdittiinkin aika hyvin puhaltamaan kaikki 50 ilmapalloa, koristelemaan mökki ja tekemään herkulliset boolit ennen kello 23, kun tanssijat saapuivat. Järjestäjät oli ostanut myös valotikkuja, mikä olikin ihan mahtava lisä iltaan!

Mä vähän pelkäsin mitä noista jatkoista tulee, mutta alun jälkeen mä totesinkin itselleni, ettei mulla oo ikinä ollut niin hauskaa. Me saatiin yhden tanssijan isoveljeltä ihan älyttömän hyvät kaiuttimet ja musiikkivehkeet, jonka vuoksi tunnelma oli katossa koko ajan! Tiedätte varmaan, ettei ilta voi mennä huonosti kun kaikki on menossa mukana, ja lattialla bailaamisen lisäksi myös pöydät ja tuolit täyttyivät supernopeasti tanssivista pojista ja tytöistä? Valotikut toi myös sitä jotain meidän mahtavaan iltaan. 



Koska toi jatkopaikka sijaisi rymättylässä, mä lähdin matkaan autolla – ois nimittäin ollut superhankalaa saada kyyti sinne ja yöllä takaisin kotiin. Join kuitenkin ihan alkuillasta muutamia, ja jotta mä pystyin olla täysin varma, että se kaikki on poistunut mun elimistöstä, lähdin vasta aamukuudelta huristelemaan kotiin päin! Onneksi parit kaverit tuli myös kyytiin, en meinaan ois uskaltanut ajaa sieltä yksin takaisin :-D 

Kaikenkaikkiaan ISO kiitos teille tanssijoille, että myös me vähäosaisemmat saatiin jäädä jatkoille! Oli ihan huippuhauskaa :-)

No, nyt on teidän vuoro kertoa teidän prinsessapäivästänne jotain? Mitä mokailitte vai mokailitteko ollenkaan? Mun mielestä oli älyttömän ihanaa katsoa niitä nauravia nassuja, kun liikkeet meni välillä vähän sekaisin! Eiköhän se vähän jo kuulu näihin tansseihin, ei kaikkia liikkeitä voi muistaa sen kaiken jännityksen keskellä :-)