YESTERDAY AND TODAY

En tiiä mistä mä alottaisin, joten aloitetaampa niistä ei-niin-hymyilettävistä asioista. Mä nimittäin heräsin edellisyönä johonkin keskellä yötä, ja tiiän, että tä kuulostaa (nyt jopa munkin korviin) tosi oudolta, mutta oon iiiihan varma, että joku kurkkasi mun oven raosta huoneeseen. Sanoin muutaman kerran "äiti..?" eikä vastausta kuulunut, joten en usko, että se ois voinut olla kukaan mun perheenjäsenistä. Näin niiin selvästi tän hartiat, ja näin ihan selvästi myös kun ovi sulkeutui. Unihalvaus ei voi olla mahdollinen, koska olin ihan hereillä ja pystyin liikkumaan. Jatkoin ihan rauhassa unia ton jälkeen, mutta näin jälkeenpäin toi tuntuu todella karmivalta. Vietinkin ton jälkeisen yön äitin ja isin huoneessa patjalla ja viime yönä unen saaminen kesti hieman kauemmin, kun ajatukset harhaili siellä sun täällä – milloin mun peili suunnitteli hyökkäämistä mun päälle ja milloin mun vieressä makas joku. Onko kenellekkään muulle käynyt mitään vastaavaa? :-D

Mulla oli eilen pitkästä aikaa vapaapäivä, ja auringonottamista lukuunottamatta olin iltaan asti tekemättä mitään. Mua ja äitiä inhottaa aina olla vaan kotona tekemättä mitään järkevää, joten reippaina tyttöinä nostettiin takamuksemme keinusta ja hypättiin pyörän selkään – ja otettiin suunnaksi hautausmaa. Kasteltiin muutamien edesmenneiden sukulaisten hautakukat, ja kierreltiin hautausmaalla vähän ympäriinsä. Me törmättiin myös yhen kolmeviikkoa vanhana kuolleen tytön haudan luo, jonka äidin kanssa mun äiti asu pienempänä samassa kerrostalossa. Arvatkaa miksi tämä kolmeviikkonen neiti kuoli? Koska sille annettiin sairaalassa lääkettä, jota imettävälle ei saisi antaa. Miettikää, onko kamalempaa tapaa menettää oma lapsi. En pysty edes sanoin kuvailla miten järkyttävä ahdistuksen tunne mut valtas ton jälkeen. Muutenkin on aina hirveempää kun nuori kuolee, ja vielä tolla tavalla :-(

Kävin tänään hakemassa ennen töitä yhden paketin postista, jonka sisältö näkyykin viimeisessä kuvassa. Pari päivää sitten mulle oli tullut postiin myös noi kuvassa näkyvät kellot, mutta saatte niistä ja noista vaatteista erillisen postauksen myöhemmin. Ainiin, ja passitinhan mä isin hakemaan myös ne mun uudet ratsastushousut tänään postista.. Ihanaa, paljon uusia juttuja! Mutta niistä kuulette sitten myöhemmin.

Nyt, mä suuntaan keittiöön tekemään iltapalaa ja sulkeudun blogien ihmeelliseen maailmaan. Tämäkin postaus piti julkaista jo aamupäivällä, jolloin sen esti toi postireissu ja liian nopea ajankulu ja taas tä vaan venyy ja venyy... Nyt mä menen, adios!

Ja illan piristykses meiän "pikku"vauva, jolla saattaa välillä mennä jalat solmuun..